SOMERO-TAMMELA-VALKJÄRVEN SUOJELUYHDISTYS-RY

Yhdistyksen hankkeet ja toimenpiteet

Valkjärven pohjapato

2000-luvun alussa varsinkin Etujärvi kärsi kuivina kesinä alhaisista vedenkorkeuksista ja lisääntyneestä umpeenkasvusta. Kesällä 2007 järven rannanomistajat perustivat Somero-Tammela Valkjärven suojeluyhdistyksen ja päättivät käynnistää suunnittelun järven ali- ja keskivedenkorkeuksien nostamiseksi ja siten parantaa järven virkistyskäyttö-mahdollisuuksia, hidastaa Etujärven umpeenkasvua sekä säilyttää Valkjärven hyvä veden laatu.

 

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto antoi luvan 10.11.2008 nostaa Valkjärven keskivedenkorkeuden tasolle N60+119,60 m ja rakentaa Höylänojaan pohjapadon patokorkeudelle N60+119,55m.Pohjapato rakennettiin keväällä 2009.

 

Vedenkorkeusmittaukset

Viranomaiset edellyttivät lupaa myönnettäessä vedenkorkeusmittauksia, joista on lähinnä vastannut Kalevi Mäki.

SOMERO-TAMMELA VALKJÄRVI VEDENKORKEUSMITTAUKSET 1.1.2020

KESKIVESI 05-09 (KESÄ)

2008 119,48   2009 119,52   2010 119,61   2011 119,63   2012 119,66   2013 119,60   2014 119,64

2015 119,64   2016 119,64    2017 119,62   2018 119,57  2019 119,59

Tulokset löytyvät netistä https://www.jarviwiki.fi/wiki/Valkj%C3%A4rvi_(27.043.1.020)

 

VALKJÄRVEN VEDEN TUTKIMUKSEN YHTEENVETO TILANNE 19.8.2020

  

Valkjärven tilanne ei ole merkittävästi muuttunut edellisestä tarkkailukerrasta 2015. Tutkitut järvet ovat säilyneet karuina ja hyvänlaatuisina. Peruskartan ja valuma-aluetarkastelun mukaan valuma-alueella ei ole juurikaan hajakuormitusta lisääviä peltoja eikä humuskuormaa lisääviä soita, joten kuormituspaineet ovat olleet vähäiset. Jonkin verran muutosta heikompaan on tapahtunut puskurikyvyn laskuna sekä kemiallisen hapenkulutuksen nousuna, eli jonkin verran valumavesien vaikutusta on nähtävissä. Muutosta voi selittää myös valumaolojen vaihtelu eri vuosina. Muutokset eivät kuitenkaan ole huolestuttavia, ja vuonna 2020 humusleima (kemiallinen hapenkulutus) oli jälleen tarkkailun alhaisinta tasoa. Veden hygieeninen laatu oli molemmissa järvissä erinomainen, vaikka lievää hygieenistä nuhraantumista todettiin. Nuhraantuminen viittaa järveen kohdistuvan hygieenistä kuormitusta hajakuormituksena, sillä puhtaassa järvivedessä ei esiinny ulosteperäisiä bakteereja lainkaan. Valkjärvi soveltuu virkistyskäyttöön erinomaisesti.

   

Koska järvet ovat matalia ja kooltaan pienehköjä, varsin vähäinenkin ylimääräinen kuormitus johtaa veden laadun haitallisiin muutoksiin. Eriarvoisen tärkeää onkin huolehtia siitä, ettei järviin pääse valumaan ravinteita hajakuormituksen tai loma-asutuksen piiristä. Loma-asutuksen osalta on huomioitava riittävä suojavyöhyke rantaviivan läheisyydessä. Pesu- tai jätevesiä ei saa päästää lainkaan järveen, vaan niille on järjestettävä riittävä puhdistus ja imeytys.

    

Matalat kirkasvetiset järvet ovat alttiita vesikasvien lisääntymiselle, mikäli ravinteita pääsee rantavyöhykkeelle. Veden alhaisuus on omiaan edistämään vesikasvien lisääntymistä. Näin olleen hyvän veden laadun säilyttämisen ja vesikasvillisuuden leviämisen ehkäisyn kannalta mahdollisimman suuri vedenkorkeus voidaan katsoa myönteiseksi seikaksi. Olennaista on kuitenkin myös ravinnekuormituksen minimointi, koska valaistusolot ovat järvissä joka tapauksessa hyvät ja vesikasvit voivat siten kasvaa syvemmälläkin, jos niille tarjotaan ravinteita.

  

Tutkimuksen tekijä: KVVY Tutkimus Oy/Tampere